Julkaisimme blogisarjaa juhlavuotemme 2023 aikana. Sarjassa on tekstejä Seinäjoen Oppaiden toiminnasta, juhlavuotemme tapahtumista ja Seinäjoen kaupungin kuulumisista oppaidemme ja yhteistyökumppaneidemme kirjoittamana. Uusia kirjoituksia julkaistaan noin kerran kuussa.
Kesäkuun blogissa käsikirjoittaja, näyttelijä, ohjaaja Juulia Soidinaho johdattaa meidät Törnävän (Östermyran) kartanon kiehtovaan historiaan.
Vain tuuli tietämättään tietää
” Ehkäpä olet kuullut puhuttavan Östermyrasta, joka on kaukana Pohjanmaalla, juuri sillä kohdalla, jossa nyt Vaasan rautatie on piirtänyt Suomen kartalle uuden ajatusmerkki-viivan ja veturit kulkevat uuden ajan nopealla vauhdilla pitkin hedelmällisiä vainioita. Siellä on suuri ruutitehdas, joka kauan olikin ainoa laatuaan koko maassamme ja tuotti kaikille metsästäjille, vuorenmurtajille ja suomalaisille sotamiehille kaiken ruudin, kuin he tarvitsivat. Ja tiedäthän sinä, että ruuti, jota tehdään hiilestä, tulikivestä ja salpietarista, on hyvin vaarallinen tavara, joka helposti voi saada aikaan hyvin suuria onnettomuuksia, jos se syttyy tuleen, milloin ei tiedetä olla varoillaan.” – Sakari Topelius
Kun vuonna 2019 aloin tutkia Törnävän kartanon historiaa, en vielä tiennyt, mihin matka johtaisi. Olin aina ajatellut Seinäjokea ”kurakauppalana”, jossa mutaisia teitä pitkin oli kuljettu töihin sahalle tai oluttehtaalle. Luulin, että vasta rautatiet olivat tehneet Seinäjoesta isomman pitäjän.
Historiankirjoja kahlatessani löysin Wasastjernan suvusta ja Törnävän (Östermyran) kartanon historiasta otteita. Kirjat kertoivat aatelissuvusta, joka oli perustanut Seinäjoelle ruukin ja ruutitehtaan. Hämmästyin, kun luin, että kartanonherra Gustaf Adolf Wasastjerna oli ollut Suomen rikkaimpia miehiä aikanaan. Mykistyin, kun sain tietooni hänen, kartanonherran, suhteesta taloudenhoitajaan. Tietoa suhteesta luonnollisesti löytyi vähän. Kirjoitettujen tarinoiden mukaan kartanonherra oli ollut hymytön mies, jota aikalaiset kunnioittivat ja jopa pelkäsivätkin. Hän oli menettänyt jo nuorena miehenä vaimonsa ja lapsensa lapsenpäästössä ja johti kartanoa sekä ruukkia rautaisella ja vakavalla otteella. Miten tämänkaltainen aatelissukuun kuuluva pelätty ja arvovaltainen mies uskaltautui suhteeseen taloudenhoitajansa kanssa?
Luodessani aikajanaa tapahtumille, havaitsin, että kartanonherran ja taloudenhoitajan avioton lapsi Gustaf August Wasastjerna oli ehkäpä jopa tarinan keskiössä. Kartano, ruukki ja ruutitehdas kaipasivat perijää. Perijää, joka jatkaisi sukua ja sen luomaa perintöä Seinäjoella.
”Catharina, minä en voi antaa sinulle sitä, mitä sinä haluat. Mutta minä tunnustan pojan omakseni. Hän saakoon nimekseen Falander. Gustaf August Falander. Ja minä pidän huolen, että sinut tunnustetaan tämän kartanon emäntänä. Riittääkö se?”
Naisena ajatukseni harhailivat jatkuvasti Catharinan tilanteeseen. Hän oli Laihian nimismiehen tytär ja näin ollen arvostetusta suvusta. Mikä sai hänet jatkamaan vuodesta toiseen suhdetta, jossa hänen ja hänen aviottoman poikansa maine kyseenalaistui?
Oliko se rakkaus miestä kohtaan vai rakkaus poikaansa kohtaan? Oliko se molempia vai oliko se kumpaakaan? 1800-luvulla ei ollut sopivaa seurustella tai avioitua toiseen säätyyn kuuluvan henkilön kanssa. Sitä pidettiin epäsopivana ja jopa vääränä. Pystyn kuvittelemaan, kuinka Catharina on tuntenut vuosikymmenten ajan häpeää asemastaan talon emäntänä, johon hänellä ei ollut virallista oikeutta. Ehkä se häpeä laantui vuosien saatossa, kun talolliset, ruutitehtaan työväki ja palvelusväki tottuivat erikoiseen tilanteeseen. Ehkä se jopa katosi melkein kokonaan ajatuksista aikojen kuluessa tai sitten se ei.
”Mitä sitten, vaikka ihmiset puhuisivat? Kuvitteletko sinä Adolf, että ihmiset vielä sadankin vuoden jälkeen katsovat aikaa taaksepäin ja tuomitsevat sinut, minut ja Augustin? Tämä on meidän maailmamme Adolf. Sinun ei tarvitse kuin kurkottaa ja ottaa siitä kiinni.”
Kun Gustaf Adolf ja Catharina viimein vihittiin vuonna 1845, pystyn kuvittelemaan sen riemun ja helpotuksen, kun suhde virallistettiin Jumalan ja kansan edessä. Helpotus oman aseman laillistamisesta ja helpotus oman pojan perintöoikeuden turvaamisesta on varmasti ollut suuri. Vuosikymmenten ajan koettu vääryys ja häpeä saivat päätöspisteensä. Kova tie päättyi oikeutukseen.
”Tahdon kiittää vaimoani Catharina Wasastjernaa, joka on vuosikymmenten ajan luonut eloa tähän kartanoon. Joka on lujuudellaan ja lempeydellään ohjannut minua läpi vuosikymmenten.”
Niin saivat kartanonherra ja taloudenhoitaja viimein toisensa, vuosikymmenten jälkeen. Ja Gustaf August sai laillisen aseman kartanon perijänä. Historiankirjat saattavat olla täynnä pölyyntynyttä ja kuivaa tietoa menneistä ajoista, täynnä vuosia ja päivämääriä, vailla tarinoita. Mutta pölyyntyneiden sivujen väliin on piilotettu unohdettuja tarinoita ja hiljaisia tunteita. Siellä on piilossa elettyjä elämiä ja ihmisiä, jotka ovat olleet yhtä elossa kuin me olemme nyt. Ehkä joku päivä meistäkin kirjoitetaan historiankirjoihin. Ja ehkä joku päivä joku pohtii numeroiden ja vuosilukujen läpi, miten me elimme meidän elämäämme, mitä me tunsimme ja mitä me halusimme elämältä.
Meillä on ilo toteuttaa Suljetut ovet –museodraamakierros Törnävän kartanoon jälleen tänä kesänä. Tarinamme pohjautuu historian tietoon, mutta on meidän tulkintamme niiden ihmisten elämästä, jotka elivät Törnävän kartanossa lähes kaksi vuosisataa sitten. Me tulkitsemme heidän tunteita, pelkoja ja toiveita. Mutta loppujen lopuksi se on vain meidän tulkintaa, sillä kukaan meistä ei voi tarkalleen tietää, mitä kartanon suljettujen ovien takana on tapahtunut.
”Tämä kartano. Täällä on sellaista elettyä elämää, jonka vain tuuli tietämättään tietää.”
Onnea Seinäjoen oppaille juhlavuodesta. On ollut ilo seurata matkaanne. Te herätätte tarinoita, paikkoja ja historiaa henkiin. Te jaatte tietoa, joka kiinnittää meidät historiaamme. Kiitos, että jatkatte arvokasta toimintaanne suurella intohimolla.
Juulia Soidinaho
Käsikirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja